HARKINTAA OMIEN OSAKKEIDEN OSTOIHIN

Osakesäästäjien Keskusliitto

Liittovaltuuston julkilausuma 11.3.2006

HARKINTAA OMIEN OSAKKEIDEN OSTOIHIN

Monet pörssiyhtiöt ovat ryhtyneet ostamaan laajamittaisesti omia osakkeitaan. Kun osake on aliarvostettu ja yritysjohto haluaa antaa markkinoille signaalin siitä, että yhtiötä koskevat odotukset ovat perustellusti  vallitsevaa pörssikurssia parempia, omien osakkeiden hankkiminen on paikallaan.

Nyt omia osakkeita ostetaan laajamittaisesti tilanteessa, jossa osake on saavuttanut historiallisestikin tarkastellen korkean kurssin. On pelättävissä, että tällaisessa tilanteessa omien osakkeiden ostamisella syödään yrityksen sitä perusvarallisuutta, jota tarvittaisiin tulonhankintaan vastaisuudessa. Tällaisessa tilanteessa kutistettu varallisuus ja siihen perustuvat pienenevät tulonodotukset jaetaan jäljelle jääneiden kesken; se synnyttää riskin, että osakkaan kurssin pitkän aikavälin myönteistä kehitysmahdollisuutta huononnetaan.

Omien osakkeiden ostamista käytetään laajamittaisesti sellaisissa yhtiöissä, joilla on suurisuuntaisia optioihin perustuvia johdon kannustinjärjestelmiä. Kun yhtiö lunastaa optioiden kautta markkinoille tulevat osakkeet, tämäkin palkitsemisraha on tosiasiassa pois yhtiön kassasta ja toimintamahdollisuuksista. Saattaa olla myös niin, että yhtiön ollessa markkinoilla suurena ostajana, optioille luodaan keinotekoinen korkea hinta yrityksen pitkän aikavälin menestymisen kustannuksella.

Kun optioiden hinnanmuodostuksella ja pörssiyhtiön esiintymisellä merkittävänä omien osakkeidensa ostajana on ilmeinen yhteys, optioiden ja omien osakkeiden ostamisen esittämisen yhtiökokouksessa ja niistä päättämisen tulisi tapahtua selkeästi niin, etteivät etuja saavat yritysjohtajat osallistuisi missään vaiheessa päätökseen. Suomalaista hallintokäytäntöä, Corporate Governancea, tulisikin kehittää niin, että niin palkitsemista kuin hallituksen jäsenten valintaa koskevassa elimessä tulisi olla ensisijaisesti edustettuna suoraan omistajat eivätkä palkittavat ja valittavat itse.

Monet sijoittajat tarvitsevat sijoituksistaan myös käteisvaroja. Tästä syystä voitonjaossa ensisijaisena tulisi aina olla osingon. Pitkäjänteiselle osakkeenomistajalle osakkeen myyminen ei ole vaihtoehto. Osalle se on jopa säännöissä tai toimintaperiaatteissa kiellettyä. Jos yritys menestyy, sen tulee jakaa vähintään puolet voitostaan osinkoina osakkeenomistajilleen omien osakkeiden hankintasuunnitelmistaan riippumatta.

Lainsäädäntöä tulisi kehittää niin, että sijoittajat saisivat nykyistä laajemmin valita, ottavatko he osingon rahana vai yhtiön osakkeina. Kun omia osakkeita on hankittu, tässä tällaisille osakkeille olisi järkiperäistä käyttöä. Jos osakeyhtiölakia muutetaan niin, että yhtiö voi suunnata annin itselleen – kuten on ehdotettu – osinkojen uudelleensijoittamisjärjestelmän luominen olisi helppoa. Samalla tulisi entistä vähemmän tarvetta korvata osinkoja omien osakkeiden ostoilla ja vaarantaa markkinoita ja niihin kohdistuvaa luottamusta.